Totuuksia ja epätäydellisyyttä


Vähän erilainen postaus taas välillä, eli ei suoranaisesti sisustukseen liittyvä. Pakko oli vain tulla kirjoittelemaan tänne, kuinka otettu olen teistä lukijoista! <3 Aloitin bloggaamisen ihan vain omaksi ilokseni ilman minkäänlaisia odotuksia siitä, että joku jaksaisi lukea jaaritteluitani, mutta nyt aina vain useampi on löytänyt tiensä juttujeni ääreen ja viime aikoina niin moni ihana on kommentoinutkin postauksiani. Siis ihan aidosti olen yllättynyt ja tosi h-a-p-p-y! :) Tämä kirjoittelu on ollut minulle suuri energianlähde sairaslomalla, ja vaikka en ole jaksanut paljoa lähteä liikkeelle kodin ulkopuolelle, niin tuntuu silti etten ole yksin. Joten tuhannesti kiitos!

Mietin, että pitäisikö minun jotenkin erikseen myös "kampanjoida" ehdokkuuttani Indiedays Blog Awardsin sisustusblogiosiossa, mutta en oikein osaa nähdä itseäni mitenkään parempana näiden muiden upeiden sisustusblogien joukossa. Siksipä vain jätän päätökset lukijoille...

Meanwhile on facebook...


Hah :D Kuten ehkä jotkut ovat huomanneet, olen sarkastisen huumorin ystävä, älkööt kukaan ottako liian vakavasti näitä letkautuksia ;)

Blogin takana ei aina ole niin siistiä ja nättiä kuin kuvista saattaa luulla, ja tässä muutama totuuden rippunen siitä, miltä täällä normaalisti näyttää... Tytön huoneessa on luonnollisestikin tavarat aina hurlumhei leikkien aikana -- niinkuin pitääkin! Mutta silmiä se ei aina hirveästi hivele :D Olohuoneen sohvalla viltit ei ole kauniisti taiteltu selkänojalle, vaan ne ovat siinä asennossa, mihin ne jäivät illalla viltissä myrätessä. Huomaa myös illalta jääneet kirjat... Sitten keskellä vasemmalla on minun romukasa, kuvaa voi olla hieman vaikea ylipäätään hahmottaa :D Se on yhdestä nurkasta lattialta minne olen heitellyt valokuvakehyksiä ja kynttilöitä sekä muuta roinaa, mitkä on pitänyt laittaa laatikkoon (viikkoja sitten... i know!!). Ja kyllä, meillä on hieno ja hyvä kahvinkeitin, mutta arkena minä keitän vain vedenkeittimellä vettä ja valutan tuollaisen pelkän suppilon läpi kahvit kuppiin itselleni. Sitten suodatinpussi seisoo pöydällä joskus tunninkin. Ärsyttävää. Samaan sarjaan kuuluu myös alla oleva hieno roikkuva yrttiruukku, josta aina kulahtaa siihen laitetut basilikat sattuneesta syystä (ai tarvitseeko niitä kastella?!)... Kaukosäätimille on oma piilopaikkansa, mutta ainahan ne töröttävät sohvapöydällä. Ja klassinen vaatteet-tuolilla; tyttö jättänyt ne siihen illalla.



Tällaista siis meillä :D

Enkä minä itsekään ole niin leppoisa kuin saattaa luulla, tänään manasin jo kaksi kertaa ennen aamuyhdeksää --> toinen syy löytyy eilen ostamistani sisälämpömittareista, jotka myytiin kahden kappaleen pakkauksessa. Kuka arvaa, mikä niissä rasittaa? :D No, halpa ja hyvä eivät aina kulje käsi kädessä. Toinen manaus liittyy eilen lainattuun kirjaston kirjaan, jota luin aamulla tytölle. Uskon, että vähintään rakas kollegani tajuaa, mikä kirjassa alkoi tökkimään :D Terkut T:lle! :D :D




Tällaisia aatoksia tällä kertaa :) Totuuksia ja epätäydellisyyksiä!

6 kommenttia

  1. Ihanaa lukea tälläistä erilaista postausta vaihteeksi! Näitä tulee itsekin tehtyä liian harvoin vaikka todellisuus on tämänkin blogin takana aivan eri kuin mitä joskus annan ulos - kämppä ei todellakaan ole aina siisti ja joskus ärsyttää niin pienetkin jutut, että niistä harvoin jaksaa edes kirjoittaa :D

    hanna
    www.hannamariav.com

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna, kiva että tällainen postauskin kiinnosti! :) Ja tosiaan, monesti ihan pienetkin epäjärjestykset alkavat äkkiä ärsyttää. Varmaan meillä kaikilla on se "roinanurkka" jossain, mistä ei ikinä ota kuvia blogiin :D

      Poista
  2. Tämä on sitä aitoa elämää parhaimmillaan kun uskaltaa blogiinsa laittaa kuvia ei niin siisteistä tai järjestyksessä olevista kohdista kotonaan ❤️Löysin tieni ihanaan blogiisi ❤️Mukavaa tiistai iltaa ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun ihana viesti, kiitos!! <3 Ja tervetuloa tänne lueskelemaan, mukavaa että löysit blogiini! Kivaa iltaa sinulle!

      Poista
  3. Ihana postaus oikeasta elämästä. Tuo basilika-homma on kyllä kumma ilmiö, joka toistuu myös meidän keittiössä. Yksi hetki yrttipuska on täydellisen rehevä ja vehreä ja minuutti (tai päivä-pari) sen jälkeen täysin nuupahtanut. Mikähän siinnä on kun ei kertakastelulla viikkoa kestä.;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa Marika, vertaistukeni tähän yrttiasiaan -- en ole siis yksin :D tuoreena basilika olisi niin nätti sisustuksessa ja tuoksuu taivaalliselle, mutta hitto vie kun ne kulahtaa aina! Epäilen vahvasti että me Marika ei olla ainoita! :D

      Poista

Kiitos kommentista! :)